11.5.17

Valmenna itsesi yritysyhteistyöhön - sparrausperjantai 2.6.2017 klo 14.00



Tule ideoimaan ja kehittämään tulevaa hanke- ja tutkimustoimintaasi. Tapahtuma järjestetään taiteiden tiedekunnan videostudiossa, jonka sisäänkäynti sijaitsee Ravintola Petronellassa.

Keskustelua tilaisuudessa vauhdittavat kasvatustieteen, erityisesti mediakasvatuksen professori Heli Ruokamo, Tekesin asiantuntija Pekka Ollikainen ja Product Business Manager Timo Harju. Ideoinnin fasilitaattoreina toimivat henkilöstön kehittämispäällikkö Mirja Väyrynen ja laatupäällikkö Jukka Sankala.

Tekesin asiantuntija Pekka Ollikainen kertoo tilaisuudessa sitä, mitä Tekesillä on tarjottavana Lapin yliopiston tutkijoille. Lisäksi Ollikaiselta voi kysyä muiden muassa oppimisen alan kansainvälisestä tilanteessa, Tekes aktivoinneista ja media-alan tuotantotuista.

Tekes tarjoaa tutkimukselle kansainvälisiä verkostoja sekä rahoitusta projekteille, joiden tuloksia yritykset hyödyntävät ja jotka luovat edellytyksiä uudelle liiketoiminnalle ja kansainväliselle kasvulle, Ollikainen sanoo.
Tekesin tutkimusrahoitus jakaantuu kolmeen luokkaan: elinkeinoelämän kanssa verkottunut tutkimusprojekti, elinkeinoelämän kanssa verkottunut yhteisprojekti ja tutkimuksesta liiketoimintaa rahoitusmuodot. Tekes opastaa myös eurooppalaisen Horizon2020 rahoitushauissa.

Tekes kehittää koko ajan tutkimusorganisaatioille suunnattuja palvelujaan ja mahdolliset muutokset Tekesin rahoitushauissa otetaan käyttöön vuodesta 2018 alkaen, Ollikainen sanoo.

Product Business Manager Timo Harju evästää tutkijoita siitä, miten moninaisilla eri tavoilla yhteistyöhankkeet voivat hyödyttää suorilla ja epäsuorilla vaikutuksilla yrityksen liiketoimintaa. Lisäksi Harju nostaa esille yrityskumppanien yleisiä toiveita ja havaittuja käytännön haasteita jo toteutuneista hankkeista.

Lähtökohtaisesti yritys odottaa yhteistyöhankkeissa tutkimukselta sellaista uutta tietoa, joka hyödyttää yritystä ja sen liiketoimintaa. Myös epäsuorilla vaikutuksilla voi olla merkitystä, kun yritys tekee päätöstä hankkeeseen osallistumisesta. Edellä oleva vaikuttaa selvältä ja yksinkertaiselta, mutta onko se lopulta sitä, Timo Harju pohtii.

Timo Harju edustaa Airbus Defence and Space Osakeyhtiötä, joka on osa eurooppalaista Airbus-konsernia. Suomessa yhtiö kehittää ja myy kansainvälisesti kriittiseen viranomaisviestintään tarkoitettuja ratkaisuja. Yritys on ollut ja on parhaillaankin mukana useissa tutkimushankkeissa eri yliopistojen kanssa, myös Lapin yliopiston.

Ilmoittautuminen virvoketarjoilua varten

https://www.webropolsurveys.com/S/1278767FFEAF4115.par

Lisätietoja:
Henkilöstön kehittämispäällikkö Mirja Väyrynen
Matkapuhelin +358 40 132 4500
Sähköposti etunimi.sukunimi@ulapland.fi

27.1.17

Henkilöstökoulutusta yliopiston opettajille: Monimuotoisten oppimisprosessien rakentaminen

KT, verkko-opetuksen kehittämispäällikkö Sirpa Purtilo-Nieminen kertoo opettajille järjestettävistä koulutuksista. Seuraavien koulutuksien aiheina ovat sosiaalinen media yliopisto-opetuksessa ja palautteenannon uudet tuulet. Lisäksi joka kuukauden viimeisenä tiistaina klo 8.30 on opettajien aamuhetki. Tervetuloa koulutuksiin ja aamuhetkiin.


Monimuotoisten oppimisprosessien rakentaminen

Miten voisin hyödyntää sosiaalista mediaa opetuksessani, miten e-portfolio muotoutuu opiskelun eri vaiheisiin? Miten Optimaa voi hyödyntää muutenkin kuin materiaalivarastona? Näitä ja monia muita kysymyksiä ja teemoja käsitellään yliopiston opetushenkilöstölle suunnatussa ”Monimuotoisten oppimisprosessien rakentaminen” -koulutuskokonaisuudessa. Erilaiset verkkosovellukset ja teknologia ovat tulleet jäädäkseen myös yliopisto-opetukseen ja ohjaukseen. Verkko-opetuksen eri muotoja sekä monimuoto-opetuksen elementtejä löytyy yhä useammalta kurssilta. Opetuksessa hyödynnettäviä järjestelmiä ja sovelluksia on paljon, niiden käyttöön ottaminen ja soveltuminen omaan opetukseen voi arveluttaa opettajia.

Lapin yliopistossa on järjestetty jo muutaman vuoden ajan henkilöstökoulutuksena yliopiston opettajille erilaisista moduuleista koostuvia koulutuskokonaisuuksia monimuoto- ja verkko-opetusosaamisen kehittämiseksi. Koulutuksen tavoitteena on ollut tarjota ajankohtaista ja käytännöllistä tietoa monimuotoisesta opetuksesta ja sen välineistä, menetelmistä, ohjaustavoista sekä uusista tuulista.

Lähestymistapa koulutuksen teemoihin on pyritty pitämään käytännönläheisenä ja kokeiluun kannustavana. Koulutuksen punainen lanka on ollut yliopistopedagogiikka ja oppimisprosessin suunnittelu. Modernin teknologian käyttö sinänsä ei takaa oppimisen laatua ja tehokkuutta, vaan se, miten välineitä ja järjestelmiä käytetään. Oman opetuksen kehittämiseen kannattaakin aina lähteä oppiminen ja oppimistavoitteet edellä! Hyvin suunniteltu oppimistilanne ja oppimisen ohjaus toimivat niin verkossa kuin luentosalissakin. Miten oppija orientoituu oppimiseen, miten tietoa rakennellaan, miten oppimista arvioidaan? Useimmat koulutuspäivät ovatkin olleet erilaisten sovellusten ja järjestelmien käyttökoulutusten, hyvien käytäntöjen ja pedagogisen näkökulman pohtimisen hybridejä.

Syksyllä alkanut kokonaisuus jatkuu keväällä, jolloin koulutuspäivien aiheet ovat sosiaalinen media yliopisto-opetuksessa ja palautteenannon uudet tuulet. Myös verkkoluokassa järjestettäviä opettajien aamuhetkiä jatketaan joka kuukauden viimeinen tiistai klo 8.30. Aamuhetkien teemat noudattelevat Monimuotoisten oppimisprosessien rakentaminen -henkilöstökoulutuksen teemoja, mutta aamuhetkiin osallistuminen ei edellytä koulutukseen osallistumista, vaan mukaan ovat tervetulleita kaikki opetusta tekevät! Lisätietoa koulutuksesta ja sisällöistä löytyy yliopiston intrasta.

Sirpa Purtilo-Nieminen
KT, Verkko-opetuksen kehittämispäällikkö
Lapin yliopisto, Avoin yliopisto

13.1.17

Mielenkiintoista henkilöstökoulutusta esimiehille: Pelisimulaatiot esimiestoiminnassa 24.1.2017, klo 13 - 16 Mauri-sali

Esimiehille uusia työkaluja johtamiseen. Dr., M.Sc. Marko Kesti kertoo miten peliteoriaa voidaan soveltaa esimiestyöhön Lapin yliopistossa. Koulutus on 24.1.2017 klo 13.00 - 16.00 Mauri-salissa. 

Blogissaan Kesti avaa peliteorian soveltamista esimiestyöhön.

Tervetuloa!


Esimiestoiminnan DNA peliteorian avulla

Peliteoriaa soveltaen olemme erottaneet esimiestoiminnan ytimen – voisi sanoa, että esimiestoiminnan DNA on tunnistettu peliteorian avulla. Tässä blogissa avaan peliteorian soveltamista esimiestyöhön.

Muutama peruskäsite on hyvä ensin avata, sillä pelillistäminen sekoitetaan helposti peliteoriaan. Pelillistäminen tarkoittaa pelillisten kannustimien liittämistä tavoitteelliseen toimintaan. Peliteoria on tieteen ala, jossa ihminen kytketään rationaalisena toimijana mukaan matemaattisiin yhtälöihin, joilla kuvataan jotain tavoitteellista toimintaa. Esimiestoiminnan tutkimuksessa peliteorian avulla voidaan muodostaa rakenne, jolla voidaan tutkia ihmisten käyttäytymisen vaikutuksia talouteen ja työhyvinvointiin. Jokainen tulosvastuullinen työyhteisö pelaa Stokastista Bayesilaista epäsymmetristä strategista signaalipeliä. Esimiehet eivät välttämättä tiedosta pelaavansa päivittäin tosielämän peliä, jossa panoksena ovat työntekijöiden työhyvinvointi ja organisaation kilpailukyky.

Tulosvastuulliset työyhteisöt tekevät budjetin ja seuraavat etenemistä asetettujen tavoitteiden mukaan. Stokastinen tarkoittaa ajallista kertymäfunktiota, jossa talous ja työhyvinvointi etenevät kuukaudesta toiseen ja sitten vuoden lopussa katsotaan lopputulos. Bayesiläinen tarkoittaa sitä, että esimiehen persoona, osaaminen ja hänen valitsema johtamisstrategia vaikuttavat hänen johtamiskäyttäytymiseen. Monikaan esimies ei tiedosta omaa johtamisstrategiaa, joka on tavallaan ylätason mind-set eli käyttäytymistä ohjaava punainen lanka. Joku esimies palvelee organisaation johtoa, kun toinen kokee olevansa ensisijaisesti työntekijöiden valmentaja. Kokemus ja osaaminen ohjaavat esimiehen johtamismallia, johon perustuen hän toteuttaa omaa strategiaansa tavoitteiden saavuttamiseksi. Puhutaan siis strategisesta pelistä, jossa erilaiset mielipiteet ja näkemykset ohjaavat käyttäytymisen todennäköisyyksiä.

Tulosvastuullisella työyhteisöllä on lähes aina esimies, joka vastaa tavoitteiden saavuttamisesta. Esimiehellä on valtaa ja vastuuta enemmän kuin työntekijöillä. Näin syntyy epäsymmetrinen peliareena, jossa esimiehen ja työntekijöiden rooleja ei voi vaihtaa. Esimies edustaa työnantajaa ja on siten ihan lakisääteisestikin vastuussa työntekijöiden työhyvinvoinnista. Työhyvinvointi tai toisin sanoen työelämän laatu on työyhteisön aineeton tuotantotekijä, jota esimiehen kannattaa vaalia ja parantaa jatkuvasti. Myös työaika on tuotantotekijä. Työaikaa on paljon helpompi seurata kuin työelämän laatua. Huomio saattaakin kohdistua liikaa helpommin mitattavaan työajan määrälliseen seurantaan ja vaikeammin mitattava laadullinen puoli jää liian pienelle huomiolle.

Sosiaalinen dilemma on tilanne, jossa yhden jäsenen kannalta järkevä toiminta johtaa kaikille ryhmän jäsenille epäedulliseen tulokseen. Johdon jatkuva vaatimus talouden maksimointiin johtaa sosiaaliseen dilemmaan, joka syö työhyvinvointia ja tulosta pitkällä aikajänteellä. Kun johto vaatii kuukausittain maksimaalista tulosta, voi esimies kokea, että työaikaa ei saa käyttää henkilöstön kehittämiseen, koska sen on pois tuottavasta työstä. Tilanne johtaa työelämän laadun heikentymiseen ryhmässä, sillä ongelmat jäävät ratkaisematta. Sählääminen lisääntyy ja työteho laskee. Myös potentiaaliset mahdollisuudet jäävät hyödyntämättä, kun esimies ei uskalla investoida työaikaa henkilöstölähtöiseen kehittämiseen. Ajan myötä koko organisaation taloudellinen tulos heikkenee ja myös johdon tyytymättömyys kasvaa. Johdon ja esimiesten kannattaisikin löytää työntekijöiden kanssa tasapainotila, jossa työelämän laatua vaalitaan ja kehitetään jatkuvasti, jolloin tuloksena on kestävä taloudellinen kilpailukyky. Peliteorian mukaan tätä tasapainotilaa kutsutaan Nashin tasapainoksi (Nash equilibrium).

Hyvä esimies kuuntelee alaisiaan ja osaa lukea taloudellisia tunnuslukuja. Esimies pelaa siis signaalipeliä, jossa hän jatkuvasti tulkitsee työntekijöiden ja toteumaraportoinnin antamia signaaleja, joiden mukaan hän ohjaa käyttäytymistään. Signaalien oikea tulkinta vaatii kokemusta, psykologista silmää ja johtamisosaamista. Kokemuksesta esimies tietää, että ongelmat kannattaa ratkaista mahdollisimman nopeasti, koska ne ovat silloin helpompia ratkaista, eivätkä pääse syömään tuottavuutta. Ongelmien ratkaiseminen onnistuu parhaiten positiivisella ja rakentavalla asenteella, jolloin haitalliset puolustusmekanismit eivät pääse heikentämään työmotivaatiota. Osaava esimies kykenee hyödyntämään tilanteeseen sopivia erilaisia vuorovaikutustapoja ja johtamiskäytäntöjä.

Olemme kehittäneet peliteoriaan ja henkilöstötuottavuuden tutkimukseen perustuvan esimiespelin, joka opettaa esimiestoiminnan keskeisen ytimen käytäntölähtöisellä tavalla (kts. playgain.fi). Opetuspelin tulee vastata todellisuutta, jolloin se opettaa käyttäytymistä, joka tuottaa myös reaalimaailmassa hyviä tuloksia eli pelaamalla oppii paremmaksi esimieheksi. Opetuspeliin on rakennettu esimiestoiminnan ydin eli siihen on erotettu esimiestyön DNA opetuspelin muotoon. Sisällöllinen organisaatioteoreettinen perusta tulee henkilöstövoimavarojen tuotantofunktiosta sekä työelämän laadun (QWL) teoriasta, jotka ovat Lapin yliopistossa kehitettyjä ja kansainvälisesti hyväksyttyjä teorioita henkilöstötuottavuuden analysointiin.













Marko Kesti
Dr., M.Sc.
Adjunct Professor HRM-P, University of Lapland
Non-fiction writer (http://markokesti.wordpress.com/)
+358 40 717 8006
marko.kesti(at)ulapland.fi

8.12.16

Rakennerahastoilla kehittämään?

Kollega heitti keväällä pallon, josta otin hetkeäkään epäröimättä kopin: lupasin lähteä toteuttamaan meidän oman yliopiston henkilöstökoulutusta, joka perehdyttäisi rakennerahastojen mahdollisuuksiin ja hankehallinnon kiemuroihin. Minulla on rakennerahastohankkeisiin jo melko pitkä, hyvä viha-rakkaussuhde. Olen ehtinyt kirjoittaa välirapsoja, laskea henkilötyöpäiviä, kerätä osallistujatietoja, tuskailla laskennallisten kanssa ja seurata Euran kaatuilemista jo kolmella ohjelmakaudella (no, korjaan sen verran, että Eura ei tainnut sillä ensimmäiselläni olla vielä käytössä). Viha-rakkaussuhde siksi, että vaikka byrokratia välillä tuskastuttaakin, ovat rakennerahastohankkeet kuitenkin sekä suunnittelun että toteuttamisen kannalta hyvin loogisia ja selkeitä – ja sekös tällaista järjestelmällistä humanistia ilostuttaa.



Olen hankesuunnittelijana ja -valmistelijana varmaan melko johdonmukainen ja konkretiaan pyrkivä, veikkaisin, että näin minua voisi joku kanssatyöskentelijä luonnehtia. Pidän siitä, että tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset ovat linjassa, toteutuvat yhtenä jatkumona etukäteen mietityn aikataulun mukaan. Rakastan logframeja, visuaalisia esityksiä, ajatuskarttoja, prosessikaavioita ja aikajanoja, ne auttavat kummasti hahmottamaan, mitä pitää missäkin vaiheessa tehdä ja millaiset ajalliset ja rahalliset paukut homma vaatii. Yritän olla järjestelmällinen myös hanketta toteuttaessani, pohdin koko ajan, mitä hankkeesta pitää arkistoida, mitä pitää olla maksarin liitteeksi, mitä tietoja tarvitsen väli- ja seurantaraportteihin ja mitä tietoja pitää kerätä keneltäkin kohderyhmän edustajalta. Pyrin laittamaan tarvittavat laput välittömästi talteen joko mappiin tai koneelle. Näillä eväillä, tästä kokemuspohjasta ponnistaen, lähdin koulutusta toteuttamaan.

Käyttäjäkokemusta koulutuksesta koetin tiedustella nopeasti työhuoneessamme sermin taakse huudellen. Vastaus oli, että hyvä juttu, että puhutaan kokemuksesta ja konkreettisesti, kerrotaan faktat ja käydään keskustelua. Jos minun pitäisi tiivistää neljän iltapäivän koulutus jonkinmoiseksi hissipuheeksi, sanoisin, että koulutuksessa otettiin rakennerahastohankemaailma haltuun tehokkaasti ideasta arkistointiin, eli perehdyttiin koko hankkeen elinkaareen LAY-kontekstissa. Yhdenlaisena piilo-opetussuunnitelmanani oli tuoda rakennerahastoja esille yhtenä rahoitusmahdollisuutena muiden (melko kilpailtujenkin) rahoitusten rinnalle; byrokratia- ja aikavaraspeikot voi lukita kyllä nykyään ihan reilusti komeroon, koska uudet, vähemmän tositteita ja erittelyjä vaativat kustannusmallit sekä todella osaavat hankesihteerimme helppaavat projektipäällikön työtä kovasti.  Lähde rohkeasti liikkeelle Rakennerahasto-ohjelmasta, ala istuttaa ideaasi sopivaan toimintalinjaan sekä erityistavoitteeseen ja muotoile ideasta konkreettinen hankesuunnitelma – rakennerahastojen kanssa pärjää kyllä!

PS. Syksylle on suunnitteilla uusien projektitoimijoiden koulutus, pidä intraa silmällä, jos yhtäkkiä kevään kuluessa huomaatkin työskenteleväsi projektissa!

Niina Alapuranen
koulutuspäällikkö
Koulutus- ja kehittämispalvelut



17.2.16

Miten tästä eteenpäin

Rovaniemen kaupunginvaltuusto on päättänyt, että kaupunki myy ammattikorkeakoulun osakkeensa yliopistolle. Henkilökunnan keskuudessa huolta on aiheuttanut se, että mitä tapahtuu seuraavaksi ja mikä on seuraava askel yliopiston ja amk:n yhteistyön kehittämisessä. Esitän seuraavassa muutamia näkökohtia käytyyn keskusteluun. 

Yliopisto jättää oman tulossopimusneuvotteluesityksensä opetus- ja kulttuuriministeriölle (OKM) 19.2.2016. Tulossopimusaineistossa korkeakoululaitoksen rakenteellisen kehittämiseen kohdistuva pääpaino on muodostuvalla omistuksen yhteyteen perustuvalla korkeakoulukonsernilla, joka on hallitusohjelman ja OKM:n toivomusten mukainen rakenteellisen kehittämisen toimi. Ammattikorkeakoulu liittää omat viittaukset tiiviimpään konsernirakenteeseen omaan tulossopimusaineistoonsa ja molemmat korkeakoulut hakevat strategiarahaa yhteistyön syventämiseen.

Kevään aikana yliopisto ja ammattikorkeakoulu rakentavat yhteisen suunnitelman vuosille 2017–2020 siitä, miten ja millä askelilla rakentuu korkeakoulutuksen osaamiskeskittymä, joka perustuu Lapin yliopiston ja Lapin ammattikorkeakoulun omistukselliselle yhteydelle ja yhteistoiminnalle korkeakoulujen hallinnon järjestämisessä sekä sujuvassa opetus-, tutkimus- ja innovaatioyhteistyön rakentamisessa. Tämä suunnitelma on pohjana konkreettiselle OKM:n kanssa neuvoteltavalle strategiarahoitukselle.

Osakekauppojen toteutumisen sopimusedellytyksenä on OKM:n tuki rakenteelliselle kehittämiselle. OKM:n ja valtiovallan kanta Lapin korkeakoulukonsernin kehittämiseen omistusjärjestelyihin on tosin selkiytynyt tämän prosessin kuluessa mm. pääministerin sekä opetus- ja kulttuuriministerin että kansliapäällikön lausunnoissa ja se on ollut tätä prosessia tukeva ja siihen kannustava. Näiltä osin kyse on enää lähinnä siitä, että yhdentymisprosessiin osoitettavan strategiarahoituksen määrä on molemmille korkeakouluille riittävä.

Toinen vielä ratkaistava kysymys on kysymys lisäeläkevastuiden käsittelystä. OKM:n on käynnistänyt asiasta selvittelytyön ja OKM:stä on viestitetty, että lisäeläkemaksut eivät muodostu ongelmaksi tämän hankkeen tai muunkaan rakenteellisen kehittämisen osalta. Todennäköisintä on, että asia ratkaistaan erillislain säätämisellä, kuten aikanaan tehtiin yliopistolain säätämisen yhteydessä. Näiltä osin lopputuleman hyväksyttävyyden arvioinnin tekee yliopisto, joka on sitoutunut kantamaan huolen mahdollisista lisäeläkemaksuista.

Lapin yliopisto ja Lapin ammattikorkeakoulu ovat tehneet hyvää keskinäistä yhteistyötä kymmenen vuotta ja niiden toimivalla johdolla on ollut hyvä ja luonteva keskusteluyhteys niin tämän prosessin aikana kuin sen jälkeenkin. Molempien korkeakoulujen johdon yhteinen tavoite on huolehtia korkeakoulutuksen hyvinvoinnista Lapissa eikä ole olemassa mitään ennusmerkkejä siitä, etteikö hyvää ja molempia osapuolia tyydyttävää yhteistyötä voitaisi tehdä myös jatkossa. Tottakai omistuksenmuutostilanteisiin sisältyy monenlaisia jännitteitä, mutta luulen, että tässä tilanteessa ne ovat olleet enemmän muiden tahojen kuin korkeakoulujen johdon rakentamia.

Omistusjärjestelyjen myötä korkeakoulut vahvistavat asemaansa vetovoimaisena, laadukkaana ja innovatiivisena osaamiskeskittymänä, jolla on riittävä kriittinen massa vastata taloudellisiin ja toiminnallisiin haasteisiin sekä jatkaa edelläkävijänä korkeakoulupolitiikan kehittämisessä. Korkeakoulutuksen kehittämismahdollisuuksien ja sen rahoituksen turvaaminen hyödyttää molempia korkeakouluja samoin kuin se, että korkeakoulutusta, tutkimusta ja innovaatiotoimintaa voidaan nyt kehittää kokonaisuutena.

Konsernirakenteen tiivistymisen myötä opiskelijoilla on entistä suuremmat mahdollisuudet valita tutkintoihinsa sopivia opintokokonaisuuksia molempien korkeakoulujen tarjonnasta ja opiskelijan liikkuvuudelle korkeakoulujen kesken pyritään luomaan mahdollisimmat sujuvat opintopolut. Vastaavasti entistä yhtenäisemmän hallinnon mukanaan tuoma lisäresurssi voidaan käyttää opetuksen laadun ja tarjonnan parantamiseen.

Markus Aarto
Hallintojohtaja
Lapin yliopisto

Opetus- ja tiedeyhteisöt joukkuepelaajiksi

Suomalaisessa työelämässä keskustellaan paljon työhyvinvoinnista, työilmapiiristä ja johtamisesta. Muutostilanteissa apua haetaan muiden muassa kuuntelevasta, mutta jämäkästä johtajuudesta. Perätään dialogisuutta. Toisaalla kansalaisten hyvinvointipalveluja ollaan uudistamassa voimakkaasti sote-prosessin yhteydessä. Ennen päätymistä tähän nykyiseen hallintojärjestelmäkeskusteluun soten yhteydessä puhuttiin paljon palveluiden integroinnista, asiakaslähtöisyydestä ja osallisuudesta. Siis vuoropuhelusta asiantuntijoiden ja asiakkaan välillä. Dialogisuuden idea vilahteli niissäkin keskusteluissa.

Kyseenalaistajat tahtovat sanoa, että eikö tässä ole jo tarpeeksi diskuteerattu. Tarvitaan päätöksiä ja toimeenpanoa eikä jaarittelua. Mutta mikä tahansa diskuteeraus ja keskustelu eivät ole samaa kuin dialogi. Dialogisuus ja osallisuus eivät tarkoita, että ajatuksen tai tunteen herättyä puran sen nopeasti ja estoitta ilmoille. Sellainen ei ole edes sananvapautta.

Dialogiin kuuluu olennaisena osana kuuntelu, jopa merkittävämpänä asiana kuin sanominen.  Oleellista on kyky purra kieltään ja pidätellä sanomisiaan. Se mahdollistaa kuuntelun myötä sisäisen dialogin käynnistymisen. Nyökyttely on tärkeämpää kuin toisen puheen välitön kommentointi.

Ohjatuissa dialogisissa prosesseissa on tarkoitus kokoontua yhteen, hellittää hieman omasta kannastaan ja tulla hitusen vastaan toista ihmistä, jotta voisi paremmin kuulla mitä tämä sanoo ja miten asian ajattelee. Toisen ihmisen toisenlaisella tavalla ajatella voidaan rikastuttaa omaa ajattelua. Toisen näkemystä ei tarvitse ostaa eikä kyse ole kilpailusta, jossa vakuuttavimmin näkemyksensä perusteleva voittaa. Toiseus luo moninäkökulmaisuutta ja – äänisyyttä.

Dialogista lähestymistapaa on onnistuneesti käytetty esimerkiksi mielenterveyden verkostotyössä avioimien dialogien muodossa. Torniolainen Keroputaan sairaala on saanut kansainvälistäkin mainetta dialogisten työmenetelmien kehittämisessä.  Vastikään Helsingin Sanomat uutisoi tästä kansainvälisestä huomiosta (’Lapin psykiatriasta tuli vientituote’).

Myös Rovaniemellä on kehitetty kunnallisia palveluja dialogisilla 'Varhaisen avoimen yhteistyön' -toimintatavoilla useilla eri palvelusektoreilla. Työskentelytavat niin asiakastyössä kuin työntekijöiden yhteistyön ja toimintakulttuurin kehittämisessä perustuvat työskentelytapoihin, jotka ovat osallistavia, kuunteluun ja vertaisoppimiseen perustuvia, kuulluksi tulemisen kokemuksen takaavia ja ulkopuolisten vetämiä, jolloin koulutetut fasilitaattorit osaavat viedä tilannetta kysymyksillään eteenpäin kohti osallistujien itsensä määrittelemää hyvää tulevaisuuden kuvaa.

Ajattelisin, että dialoginen lähestymistapa voisi olla omiaan myös tiedeyhteisöihin, joissa vertaisoppimisen ja jakamisen kautta tiedon pääoma lisääntyisi, syvenisi ja kriittinenkin lähestymistapa perustuisi yhdessä kehittelyyn. Olisivatko tiedeyhteisöt ja opetuksen asiantuntijaorganisaatiot valmiita sellaiseen? Vai tekeekö kilpailuasetelma ja asiantuntijuuden korostaminen tieteen teosta ja opetuksesta pelkän yksilölajin joukkuepelaamisen sijaan?

Heikki Ervast
rehtori
Lapin yliopiston harjoittelukoulu

19.11.15

Mihin me digiloikkaamme?

Lapin yliopiston strategian 2025 toimeenpanosuunnitelmassa koulutuksen laatutavoitteena on mm. pedagogisesti korkealaatuinen opetus, jonka toteutuksessa käytetään monimuotoisia opetusmenetelmiä ja opetusjärjestelyjä.  Opetussuunnitelmat ja opetus vastaavat tulevaisuuden työelämän tarpeita. Vastaavat ajatukset hieman eri tavoilla muotoiltuina löytyvät myös perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen perusprinsiippeinä.

Yhteiskunta digitalisoituu ja digitalisaatio on monella tavalla mukana myös hallituksen kärkihankkeissa. Pitäisi siis digiloikata, niin perus- kuin korkeakouluopetuksessakin. Mutta mihin suuntaan? Ja mitä tuolla loikalla haetaan tai on saavutettavissa?

Koska toimimme oman historiamme ja oppimiemme käytänteiden jatkumossa, tahdomme nähdä digitalisoinninkin jonakin sellaisena, joka on samaa kuin ennenkin, mutta hieman uudessa ilmiasussa. Kärjistetysti sanoen sähkökirjoituskoneessa on nyt näyttö ja tekstin voi lähettää faksin tilalta bittimuodossa kaverille.

Digitaalisuus on nähdäkseni paljon muutakin kuin vain nopeutta, visuaalisuutta ja tiedon parempaa saatavuutta - ja tsättäilyä. Nykyiset ohjelmistot, appsit ja verkot ovat sellaisia, että ne ominaisuuksiensa myötä muuttavat myös työskentelykäytänteitä, jos niiden antaa muuttua.  Digitaalisuus voin olla parhaimmillaan yhteistoiminnallisuutta, dialogisuutta, jakamista ja sitä tiedon saatavuutta kaikille.

Jos emme halua muuttaa yhteistyön, työskentelyn, oppimisen ja opettamisen käytänteitämme, niin digitaalisuus näyttäytyy ikään kuin sähköisen oppikirjatekstin lukemisena ja "työkirjan tehtävien" tekemisenä. Laitamme oppilaille ja opiskelijoille verkkokurssin materiaalin verkko-oppimisympäristöön ja "prosessoinnin" välineiksi muutamia tehtäväkysymyksiä vastattavaksi. Uusi väline, entinen pedagogiikka…

Digitaalisuus mahdollistaa pedagogisessa ajattelussa siirtymisen minä-se -suhteesta ("minä opetan, sinä opit") minä-sinä -suhteeseen, jossa asiaa prosessoidaan yhdessä vuorovaikutussuhteissa ja opettajan toimiessa ohjaavassa roolissa. Opittu rakentuu ikään kuin wikipedia -periaatteella. Moninäkökulmaisesti, tutkivalla otteella ja yhteistoiminnallisesti.

Yhteistoiminnalliseen ja jakamisen kulttuuriin perustuvaan pedagogiikkaan ja työtapoihin  ei siirrytä useinkaan sormia napsauttamalla ja strategian velvoittamina. Siirtyminen edellyttää johtamista, kokeiluja sekä omien ajattelu- ja työskentelytottumusten pohdintaa. Jos pedagogisen yhteisön henkilökunnan keskinäiset työskentelytavat muuttuvat - ja tässä tapauksessa myös digitalisoituvat - on sillä siirtovaikutusta myös pedagogiseen toimintaan. "Älkää tehkö niin kuin minä sanon vaan niin kuin minäkin teen…"

Heikki Ervast
rehtori
Lapin yliopiston harjoittelukoulu