29.6.11

University of the Arctic kymmenen vuotta

Lapin yliopistoa tarkastellaan usein suomalaisessa keskustelussa väkimäärältään pienen maakunnan - Lapissa asuu alle neljä prosenttia suomalaisista - maakuntayliopistona. Ainakin yhdessä suhteessa Lapin yliopisto tulee kuitenkin jäämään kansainväliseen yliopistohistoriaan, jopa maailmanhistoriaan: Lapin yliopisto oli tärkeässä roolissa, kun University of the Arctic perustettiin kymmenen vuotta sitten.

Arktinen yliopisto perustettiin vuonna 2001 Rovaniemellä tarjoamaan koulutusta sekä opiskelija-, opettaja- ja tutkijavaihtoa etelän keskuksista katsottuna syrjäisten pohjoisten korkeakoulujen kesken kahdeksassa arktisessa maassa.

Pohjoisten alueiden korkeakoulujen verkosto, Arktinen yliopisto, on kasvanut lähes viisinkertaiseksi kymmenessä vuodessa. Arktinen yliopisto perustettiin kymmenen vuotta sitten 30 korkeakoulun kesken. Tänään mukana on jo 138 yliopistoa, korkeakoulua tai tutkimuslaitosta.

Arktisen yliopiston konsiili kokoontui Lapissa 6.–10.6.2011. Lapin yliopistolla järjestetyssä “Green Growth and the Arctic” -juhlaseminaarissa pääpuhujina olivat mm. Islannin presidentti Ólafur Ragnar Grímsson, Suomen ympäristöministeriön kansliapäällikkö Hannele Pokka ja Ruotsin arktinen suurlähettiläs Gustaf Lind. Seminaarin puheenjohtajana toimi Lapin yliopiston vararehtori Suvi Ronkainen ja University of The Arcticin presidentti Lars Kullerud.

Kullerudin mukaan yksi syy perustaa aikanaan arktisten korkeakoulujen yhteinen verkosto oli saada aiempaa kattavampaa tietoa siitä, miten ilmastonmuutos vaikuttaa pohjoisilla alueilla.

- Voit tietysti tehdä yhteistyötä oman maasi sisällä, mutta joskus hyödyt paremmin tekemällä yhteistyötä yli rajojen muiden pohjoisten alueiden kanssa, koska Lapilla ja Pohjois-Kanadalla voi olla enemmän yhteistä kuin Lapilla ja Helsingillä, Kullerud totesi lehdistön haastattelussa.

Puhuin itse University of the Arcticin iltajuhlassa mikro- ja makrohistorian suhteesta. Mikrohistoriaa edustuvat erilaiset yhden organisaation sisällä, tässä tapauksessa Arktisen yliopiston sisällä, läpikäydyt tapahtumat. Näiden tapahtumien merkitys on kuitenkin täysin toinen kuin pelkkä järjestöhistoriallinen jatkumo, koska tapahtumien kulissit, maailmanhistoria moninaisuudessaan muuttuu taustalla ja antaa mikrohistoriallisille tapahtumille uuden merkityksen. Yksi esimerkki on sosiaalinen media, jonka historia on vasta University of Arcticin historian mittainen ja joka on jo synnyttänyt ensimmäiset vallankumoukset Pohjois-Afrikassa, mutta vaikuttanut myös poronhoitajien työhön tundralla.

Puheessani totesin, että 1980- ja 1990-lukujen yhteiskunnallisen rakennemuutoksen kautta arktisiin alueisiin alettiin liittää mentaalinen stigma, joka tarkoitti kehittymätöntä, heikkoa ja perifeeristä. 2000-luvulla lupaavien luonnonvarojen hyödyntämismahdollisuuksien kautta stigma muuttui logoksi, arktiseksi mantraksi, jota eri kulttuurin tasoilla alettiin toistaa.

Arktisen yliopiston ongelmaksi voi tulla muuttuminen merkityksettömäksi arktiseksi logoksi kapitalististen merkitykseltään inflatorisoituneiden tuotemerkkien mielessä. Arktisen yliopiston vahvuutena voi olla jatkaa kymmenvuotista työtä logojen kaatamiseksi (NO LOGO!) ja moniäänisen tutkimus-, perinne- ja taidetiedon saamiseksi arktisilta alueilta. Silloin Arktinen yliopisto on muuta kuin ilmastonmuutoksen ilmaston sateenvarjo, siitä tulee aito arktinen metayliopisto.

Hyvää Kesää yhden arktisen yliopiston, Lapin yliopiston, yhteisölle toivottaen,

Mauri Ylä-Kotola