30.3.12

Verkon pauloissa

Pipopäisistä, pahvista kahvimukia kädessään kantavista it-nörteistä on kehittynyt yritysten ja organisaatioiden verkkotoiminnan kehittämisen strategeja, joiden työnä on haistella verkon  kehittymisen hiljaisia signaaleja. Ohi ovat ajat, jolloin viestintä oli yksisuuntaista tiedon jakamista eri kanavien kautta. Nyt asiakkaita pitää sitouttaa organisaatioon vuorovaikutteisesti uskottavan brändin avulla. Nykyajan brändin pitää olla dynaaminen ja sosiaalinen, myös verkossa alati kehittyvä ja näkyvä ajantasainen kokonaisuus.

Yliopistojenkin pitää sitouttaa asiakkaitaan. On vaikea kuvitella, miten muuten tuo sitouttaminen voisi tapahtua kuin sisällön avulla. Sisältö on se tuote, josta yliopiston asiakas on kiinnostunut. Tällöin kysymys kuuluu, kuka tuottaa, päivittää, lohkoo, muotoilee, hallinnoi ja kehittää organisaation tuottamia sisältöjä verkon eri alustoille.  

Verkko edellyttää kullekin alustalle sopivaa sisältöä. Tässä suhteessa myös Lapin yliopiston sivut kaipaavat verkon nurkkiin kertyneen tiedon siivoamista ja inventaarion tekemistä siitä, mikä tieto on edelleen relevanttia ja mikä ei. Yliopistolla on työn alla tällä hetkellä muun muassa, intran uudistaminen, sidosryhmien kanssa tehtävää yhteistyötä esittelevän sivuston perustaminen , tutkimuksen strategisten kärkien esille tuominen, saamenkielisen sivuston perustaminen, tiedekuntien ja hallinnon sivustojen uudistaminen, opiskelu-sivustojen uudistaminen sekä sivujen eri kieliversiot. Sivujen päivittäminen on nykyään jatkuva prosessi, joka ei pääty koskaan. 

Verkossa oleminen edellyttää viestinnältä tiedon muotoilua, visualisointia, hallinnointia, kehittämistyötä, sosiaalisen median sisältöjen tuottamista, seurantaa ja kampanjoiden suunnittelua, videoiden tekemistä ja yhteisöllisyyden seurantaa. Tämä edellyttää sen pohtimista, mitä organisaatioista halutaan sanoa, missä muodossa ja millä kanavilla. Lisäksi pohdittavaksi tulee, mihin kaikkeen tiede taipuu, asemaansa menettämättä. Yksi ääripää on, että yliopistoille riittää tulevaisuudessa myös populaariksi tiedeviestinnäksi se, että tutkijat julkaisevat tutkimustensa tuloksia kansainvälisissä referee-julkaisuissa.

Tablettien ja älypuhelimien aikakaudella ihmiset ovat kosketuksissa sisältöihin eri alustojen avulla. Näin perinteinen yksisuuntainen viesti on muuttunut verkossa hyvinkin erilaisten tarinoiden jakamiseksi. Tämä edellyttää eri sisältöjä eri alustoille ja sen huomioimista, että asiakas on aktiivinen toimija. Lopputulema on, että organisaation brändi ei perustu enää pelkästään sen omaan tahtoon, koska brändi on alati muuttuva ja kehittyvä ja se perustuu entistä suuremmassa määrin verkon sosiaalisuuteen. Tässä suhteessa organisaation tehtävänä onkin tukea entistä voimallisemmin yhteisöllisen brändin luomista myös verkossa. 

Lisäksi organisaatioiden tulee luopua ajattelusta, jonka mukaan kaikki on aina keksittävä itse. Nykyään on monia asioita, joita yksikään organisaatio tai julkaisujärjestelmä ei voi tehdä yksin edes tyydyttävästi. Esimerkiksi videoiden tallentaminen ja julkaiseminen kannattaa ulkoistaa, samoin blogit, uutiskirjeet jne. Verkko on täynnä eri tarkoituksiin kehitettyjä ratkaisuja, joita organisaatioiden ei kannata itse ryhtyä kehittämään. 

Verkkoläsnäolon johtaminen on pienten purojen ohjaamista kohti tavoiteltua päämäärää. Meillä tuon päämäärän sanelee Lapin yliopiston strategia. Toisaalta on turha luoda verkkoon online-alustoja, jotka kumisevat tyhjyyttään. Yhteisöt ja niiden luominen eivät saa olla kuitenkaan itsetarkoitus. Pikemminkin on lähdettävä siitä, miten brändistä saadaan luotua nuori, ketterä ja yhteisökelpoinen myös sosiaalisessa mediassa. Yliopistomme ei voi aliarvioida verkossa olemista missään suhteessa. Organisaation brändipersoonallisuuden on oltava ajan tasalla ja erityisesti verkossa, koska siellä organisaatio näkyy kokonaisuutena.    

Olli Tiuraniemi
viestintäpäällikkö 

22.3.12

Miten kulkea kohti kevättä?

Jokaisessa työssä ja jokaisessa työpaikassa esiintyy tilanteita ja ajanjaksoja, jotka koetaan hyvin stressaaviksi. On hetkiä, jolloin töitä on liikaa, asiat ovat kohtuuttoman vaikeita tai työyhteisön sisäinen henki on muodostunut epäterveeksi. Jokainen meistä kokee, näkee ja käsittelee tällaiset asiat omalla tavallaan. Joku sulkeutuu kuoreensa, joku masentuu, joku yrittää entistä lujemmin, joku yrittää korjata ongelmaa ja joku varmaankin nauttii tällaisistakin tilanteista.

Työperäistä tai työstä johtuvaa stressiä kukin hallitsee omalla tavallaan ja joillakin on luonnostaan toisia parempi stressinsietokyky. Oma jaksaminen onkin monin tavoin itsestä kiinni, joskin työyhteisön pitäisi kyetä tunnistamaan ja korjaamaan niitä tekijöitä, jotka ulkoisesti jaksamiseen vaikuttavat (töiden jakautuminen, työyhteisön henki, toisten kunnioittaminen jne.).

Oman jaksamisen kannalta peruslähtökohta on kuitenkin jokaisen itsensä hallittavissa. Hyvä tai kohtuullinen fysiikka muodostaa lähtökohdan, jonka päälle stressinsietokykyä on hyvä rakentaa. Erään vanhan asianajajaystäväni vakiolausetta lainatakseni: ”Hyvä fyysinen kunto on 25 prosenttia lisää työtehoa ja 75 prosenttia lisää hyvää mieltä.”

Usein yliopistollakin kuulee, kuinka ihmiset valittavat sitä, ettei ehdi tai voi liikkua ja huolehtia fysiikasta. Väite on täyttä puppua. Joskus 1980-luvulla nyt jo lähes 90-vuotias isoisäni otti tavakseen ottaa minut ja veljeni viikoksi matkaansa mennessään kuntoutukseen Laukaaseen Peurungan kuntoutus-, liikunta ja kylpyläkeskukseen. Isoisä kävi päivisin kuntoutuksessa ja muun ajan uimme kylpylässä, kävimme kuntosalilla ja pelasimme minigolfia sekä shakkia keskenämme. Nuo reissut olivat aina elämyksiä ja tuolta ajalta mieleeni on jäänyt mm. Peurungan kuplahallin seinään kirjoitettu presidentti Kekkosen nimiin laitettu aforismi: ”Kaikki syyt, jotka estävät meitä liikkumasta ovat tekosyitä”. Kun Peurungassa katsoi ympärilleen ja näki joukoittain eri asteisesti vammautuneita sotainvalideja liikkumassa – kukin omien rajoitustensa puitteissa, ymmärsi myös aforismin todellisen sisällön.

Omalta kohdaltani olen myös havainnut, että tekosyiden keksiminen ja liikunnan välttely on varsin helppoa. Siitä, kun lopetin aktiivisen juoksemisen koripallon perässä kuusi vuotta sitten painoa on tullut lisää 15 kiloa ja usein huomaa ajattelevansa, ettei jaksa lähteä lenkille milloin mistäkin syystä. Vaikken väitä ihan rapakunnossa olevani, olen kyllä huomannut, että väsy tulee paljon helpommin kuin silloin, kun oli oikeasti hyvässä kunnossa. Viikonlopun Iltalehdessä arvonsa tunteva kiekkomies Juhani Tamminen tiivisti oman burnoutinsa pohjan osuvalla tavalla sanoen, että ”tein 16 tunnin työpäiviä 8 tunnin fysiikalla”. Ollaanpa Tammisesta muutoin mitä mieltä tahansa, analyysi on kyllä osuva ja antaa aihetta miettimiseen. Liika työ ja liian vähäinen lepo ja liikunta on takuuvarma tapa saada itsensä kiukkuiseksi.

Peurungan kylpylän saunasta on jäänyt mieleeni toinenkin muisto, joka liittyy vahvasti tapaan käsitellä asioita. Lauteilla tutut ja tuntemattomat sotaveteraanit ja –invalidit, vammoihin ja taustaan katsomatta istuivat kaikki tasa-arvoisina ystävinä ja käsittelivät hurtilla huumorilla vanhoja, uusia ja vaikeitakin asioita. Mieleeni on jäänyt, että keskusteluissa kaikille annettiin liikkumatilaa ja kaikkien mielipiteitä arvostettiin. Veteraanimieltä?

Olen monesti jälkeenpäin miettinyt tätä muistikuvaani peilaten sitä elämään työyhteisössämme. Olen pohtinut, voisimmeko käsitellä kaikkia vaikeitakin asioita yhdessä rehellisesti, avoimesti ja konflikteja hakematta? Voisimmeko me suhtautua vaikeisiinkin asioihin ”hurtilla huumorilla” ja ottamatta kaikkea niin henkilökohtaisesti? Uskaltaisimmeko me luopua ns. sosiaalisesta statuksesta ja suhtautua kaikkiin työyhteisön jäseniin arvostavasti ja liikkumatilaa antaen? Minä en ole keksinyt järjellistä syytä, miksi emme voisi näin tehdä. Samalla syntyisi kestävä pohja myös henkiselle jaksamiselle fyysisen jaksamisen ohella!

Liikunnan iloa ja ”veteraanimieltä” kaikille!

Markus Aarto Hallinto- ja lakiasiainjohtaja

19.3.12

Yliopiston promootiot kutsuvat

Lapin yliopistossa järjestetään historiamme neljäs promootio 31.5.–2.6.2012. Edellinen promootio oli vuonna 2004, joten kahdeksan vuoden odotuksen jälkeen edessämme on yliopiston arvokkain kolmipäiväinen juhlatilaisuus, jossa vihitään tutkinnon suorittaneet maisterit ja tohtorit sekä kunniatohtorit. Promootion tarkoitus on korostaa koulutuksen arvostusta ja juhlia ainutkertaisella tavalla monen vuoden kovalla työllä ansaittua tutkintoa. Sana ”promootio” tulee latinan verbistä ”promovere”: siirtää eteenpäin, edistää, ylentää.
 
Promootiotunnuksemme ovat suunnitelleet Antti Huhtala, Merja Lahti ja Kai Karkulahti taiteiden tiedekunnasta. Tunnuksessa yhdistetään perinteet Lapin yliopiston nykyaikaan. Musta on akateeminen juhlaväri pukeutumisessakin, kuten myös valkoinen, ja ne näkyvät merkissä. Merkki kohoaa logosta kasvavan verson tavoin, mikä viittaa yksilön kasvuun ja kehitykseen. Merkistä on löydettävissä viittauksia myös Lappiin, poronsarviin ja vaivaiskoivuihin sekä lisäksi yhtymäkohtia Lapin yliopiston visuaaliseen ilmeeseen.


Millainen promootio meille on tulossa?

Epävirallisesti aloitetaan proomootiojazzeilla Tivolissa keskiviikkona 30.5. klo 20.  Viralliset promootiojuhlallisuudet ovat perinteen mukaisesti kolmipäiväiset.

Varsinaisen promootiopäivän aattona torstaina 31.5.2012 maisteriksi vihittäville järjestetään seppeleensitojaiset hotelli Santa Clausin uusituissa tiloissa. Kunkin promovoitavan seppeleensitoja, yleensä seuralainen, sitoo hänelle laakeriseppeleen siten, että yleinen seppeleensitoja/sitojatar opastaa. Yleiseksi seppeleensitojaksi kutsutaan arvostetun professorin naimaton tytär tai poika. Kuka hän on? Se selviää Flooranpäivänä, 13. toukokuuta, jolloin promootiotoimikunnan edustajat vievät tälle henkilölle kutsun kotiin. Yleinen seppeleensitoja tai -sitojatar vastaa seppeleensitojaisten onnistumisesta, jossa tuoreet laakerinlehdet ommellaan käsin seppeleeksi, jota käytetään seuraavan päivän promootioaktissa.

Tohtoripromovendeille järjestetään vastaavasti miekanhiojaiset hotelli Pohjanhovissa. Miekanhiojaisissa tohtoripromovendien seuralaiset avustavat tohtorin miekan hionnassa. Airueet ovat myös apuna (huolehtien tahkosta ja sen käyttövoimasta). Tohtorinmiekka on hengen ase, jolla tohtori puolustaa totuutta, oikeutta ja hyvyyttä.

Kumpaankin juhlaan kuuluvat illalliset, runsaasti musiikkia ja valmisteltuja puheita.

Kaikki käytössämme olevat juhlatilat somistetaan tekstiilein ja värein juhlaviksi, taiteiden tiedekunnan toimesta suorastaan loisteliaiksi. Promootioon osallistuvilla on tilaisuus nauttia myös visuaalisen ilmeen kauneudesta ja juhlavuudesta.

Virallista promovointia varten naispuoliset promovoitavat maisterit pukeutuvat pitkään valkoiseen pukuun ja tohtorit mustaan. Miesten puku on frakki.

Vihkiminen tapahtuu juhlallisessa aktissa perjantaina 1.6.2012 Lappi Areenalla. Promootioaktiin siirrytään kulkueena, jossa on tarkka akateeminen järjestys. Promootioaktiin liittyy puheita ja musiikkia. Promoottoreina toimivat professorit Kyösti Kurtakko (KTK), Asko Suikkanen (YTK), Minna Uotila (TTK) ja Terttu Utriainen (OTK). Promoottori ojentaa maistereille oppiarvon symboliksi laakeriseppeleen ja maisterinsormuksen, tohtoreille tohtorinhatun ja miekan.

Ennen maisteriksi ja tohtoriksi vihkimistä parhain arvosanoin valmistunut antaa näytteen vihittävien tiedoista ja taidoista. Sekä priimustohtori että ultimusmaisteri vastaavat oman oppialansa professorin tekemään kysymykseen – ja vastauksen pitää tulla hyväksytyksi!

Aktin jälkeen promovoidut sekä muut juhlavieraat siirtyvät bussikuljetuksella kaupungin vanhalle torille, jossa järjestäydytään juhlavaksi promootiokulkueeksi ja siirrytään halki kaupungin juhlajumalanpalvelukseen. Promootiokulkuetta johtaa juhlamenojen ohjaaja, joka muutenkin vastaa juhlallisuuksien sujumisesta sääntöjen mukaisesti. Hän on professori Kai Kokko (OTK). Juhlamenojen ohjaajaa seuraavat promoottorit, kunniatohtorit, vastavihityt tohtorit ja maisterit, rehtori, vararehtorit, yliopiston hallintojohto, professorit virkaikäjärjestyksessä, yliairut, yleinen seppeleensitojatar sekä muiden yliopistojen rehtorit.

Maistereiden ja tohtoreiden vihkimistä juhlistetaan promootioillallisella Santaparkissa. Juhlaillallisella lomassa kuullaan useita valmisteltuja, lyhyitä akateemisia puheita ja Lapin kamariorkesterin musiikkia.
Ilta huipentuu juhlallisiin promootiotanssiaisiin Lappi Areenalla. Lappi Areena saa aivan uuden ilmeen illan juhlaa varten. Luvassa on iloista musiikkia ja myös vanhojen tanssien esitys (joiden harjoitukset pidetään sovitun aikataulun mukaisesti). Ennen aamunkoittoa myös airueet luopuvat nauhoistaan yliairueen johdolla. Yliairueena toimii professori Tuija Hautala-Hirvioja (TTK). Hän johtaa promootiojuhlissa avustavia airueita ja ottaa vastaan arvovieraat.

Promootiopäivää seuraa kolmas juhlapäivä,”vapaamuotoinen huviretki”. Se toteutetaan lauantaina 2.6.2012 promootiojunalla, lättähatulla Rovaniemeltä Kemijärvelle. Juna lähtee klo 11.30 ja paluu on noin klo 17.30. Kemijärven kulttuurikeskuksessa on ohjelmaa, samoin junissa junaemännät ja -isännät tekevät yhdessäolon mukavaksi.

Kaiken kaikkiaan promootioon liittyy paljon symboliikkaa ja sillä on pitkät perinteet yliopistomaailmassa. Suomessakin ensimmäinen promootio pidettiin yli 300 vuotta sitten, Turun akatemian filosofisessa tiedekunnassa.

Tätä perinnettä haluamme Lapin yliopistossa jatkaa. Haluamme juhlistaa unohtumattomalla tavalla maisterin ja tohtorin tutkinnon suorittamista, merkittävän opiskeluvaiheen päättymistä ja uuden elämän alkua opintojen jälkeen. Tähän juhlaan toivotamme myös yliopiston henkilökunnan mukaan. Ilman yliopistolaistemme opetus- ja tutkimustyötä sekä ohjausta ei olisi promovoitavia. Voimme siis nauttia työmme tuloksista. Kutsumalla kunniatohtorit voimme osoittaa korkeimman huomionosoituksemme henkilöille, jotka ovat saavuttaneet erityisiä ansioita akateemisen maailman ulkopuolella tai muutoin edistäneet tieteellistä tutkimusta erityisen ansiokkaasti.

Ilmoittautumisaika on nyt menossa, ja sitovasti ilmoittautuneita promovendejä on tähän mennessä jo nyt enemmän kuin oli osallistuneita vuoden 2004 promootioihin (seuralaisineen noin 200). Silti monelta maisterin tai tohtorin tutkinnon suorittaneelta puuttuu juhlallisuuksia koskeva riittävä informaatio, ja siksi on tärkeää, että tiedekunnissa innostetaan valmistuneita osallistumaan vihittäviksi. Tätä tilaisuutta ei kannata jättää käyttämättä. Henkilökunnan ilmoittautuminen on niin ikään avautunut verkkosivuillamme.


Tervetuloa promootioihin, joista teemme yhdessä ikimuistoisen akateemisen juhlan. Vuoden 2004 maisteripromovendi muistelee kokemaansa näin: ”Senastisen elämäni hienoimmat juhlallisuudet. Akateemisuutta parhaimmillaan. Tunsi oikeasti saavuttaneensa jotain hienoa. Ehdottomasti kaiken vaivan ja rahan arvoista!” Promootioista jää pysyvä myönteinen muistikuva, kuten maisteripromovendi vuodelta 2004 kertoo: ”Intensiivinen, juhlallinen ja äärimmäisen hauska, siinä sanoja joilla juuri ja juuri voi kuvailla sitä mitä nuo päivät sisällään pitivät. Harvoin on tilaisuutta kokea niin monenlaisia tunteita vain muutaman päivän aikana. Suosittelen ehdottomasti.”


Kaarina Määttä
Vararehtori, promootiotoimikunnan puheenjohtaja