7.5.12

Koulutuksen yleiset teoriat ja paikallinen tieto

Lapin yliopisto on profiloinut tutkimustoiminnassaan selkeästi muista yliopistoista erottuvin painoaloin. Tiedekuntien ja yksittäisten tutkijoiden on löydettävä paikkansa pohjoisuuden ja arktisen tutkimuksen ja/tai matkailututkimuksen alueella. Kasvatustieteiden tiedekunnassa painoalat ovat herättäneet hämmennystä: koululaitosta on totuttu pitämään kansallisena järjestelmänä, joka toteutuu yhtenäisenä maan eri osissa. Mitä pohjoisuus merkitsee tutkimuksen tulokulmana? Mikä kaikki voi olla muotoilua? Profilaation todentuminen vie aikaa, mutta sen työstäminen mahdollistaa parhaimmillaan tieteellisesti oleellisten kysymysten, tieteen tehtävien ja tiedon paikantuneisuuden, pohtimisen.

Kasvatustieteiden tiedekunnan tutkimustoiminnalla on yhteytensä niin pohjoiseen hyvinvointiin ja työhön, oikeudenmukaisuuteen kuin palvelumuotoiluunkin. Koulutustutkimuksen suhde hyvinvointiin on ehkä liiankin itsestään selvä, onhan koulutusta länsimaisessa ajattelussa totuttu pitämään niin yhteiskunnan demokratiakehityksen, inhimillisen hyvinvoinnin kuin taloudellisen kehityksenkin välttämättömänä ehtona. Mutta onko koulutus rakentunut paikallisuuden ehdoille vai universaalien teorioiden varaan?

Pohjoisuus tutkimustoimintaa ohjaavana määreenä edellyttää ennen kaikkea tietokäsityksen analyysia. On kysyttävä, sovelletaanko universaaleiksi miellettyjä teorioita lappilaiseen kontekstiin vai annetaanko paikallisen tiedon haastaa oikeaksi miellettyjä teorioita. On kysyttävä, onko koululaitos tosiaan sama kaikille ja kaikkialla. Miten yleiset oppimisen teoriat kohtaavat paikallisen ja alkuperäiskansojen edustaman tietokäsityksen? Miten kasvatuksen ja koulutuksen tutkimuksessa tunnistetaan kulttuuriset, alueelliset, sukupuolistuneet ja etniset erot ja niiden tuomat tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden haasteet? Miten tunnistetaan uusliberalistisen koulutuspolitiikan asettamat ehdot ja seuraukset pohjoisilla alueilla?

Profiilien pohtimisen voi toivoa käynnistävän keskustelun myös siitä, miten tutkimus sijoittuu tieteellisen ihmistutkimuksen yleiseen kenttään. Sosiologi Michael Burawoy (Sosiologia 4/2006) jakaa kentän professionaaliseen, julkiseen, järjestelmää palvelevaan ja kriittiseen tutkimukseen. Nämä leikkaavat toisiaan ja kaikilla on paikkansa tiedon tuotannossa. Kasvatustiede on rakentanut professionaalisuutta tieteen sisäisillä keskusteluilla ja erikoistumisella. Pääsääntöisesti sille on kuitenkin langennut järjestelmän palvelijan rooli tarjota keinoja poliittisten visioiden toteuttamiseksi.

Pohjoista hyvinvointia ja oikeudenmukaista yhteiskuntaa edistetään mielestäni parhaiten kriittisen, julkisen tutkimuksen avulla. Vuoteen 2020 ulottuvassa visiossa kasvatustieteellisen tutkimuksen voisi nähdä käyvän aktiivista julkista dialogia ja liittoutuvan kriittisen yhteiskuntatieteellisen ja taiteen tutkimuksen kanssa ekologisesti ja sosiaalisesti monimuotoisen yhteiskunnan rakentamiseksi.

Päivi Naskali
dekaani, professori
Kasvatustieteiden tiedekunta