27.8.12

Miksi nähdä vaivaa opetuksen ja ohjauksen eteen?

Uutta lukuvuotta aloittaessamme joukkoomme tulee 517 uutta opiskelijaa.

Heistä monella mieli on onnellisen odottava ja jännitteinen: mitä kaikkea yliopisto-opiskelu tarkoittaa ja vaatii? Tieto opiskelupaikan saamisesta Lapin yliopistossa on merkinnyt iloa ja helpottuneisuutta, joskin riemuun on myös sekoittunut paljon kysymyksiä, jännitystä ja epätietoisuutta. Joillekin opiskelupaikan saaminen on ollut pitkän vaivannäön ja sinnikkään usean vuoden pääsy-yrityksen tulos. Joillekin taas hakemusasiakirjat on lähetetty enemmän tai vähemmän epätietoisena siitä, mitä opiskelu tarjoaa. Alkumotivaatio vaihtelee, ja se voi joko vahvistua tai hiipua riippuen siitä, millaisen vaikutelman yliopistomme tarjoaa. Kuinka houkuttelevaksi ja innostavaksi koulutusohjelma osoittautuu ensikokemusten valossa? Vahvistuuko opiskelijassa luottamus siitä, että hän selviää opinnoista ja hän tietää, kuka auttaa, neuvoo ja opastaa. Keneltä voi kysyä ja kenen puoleen saa kääntyä?
 
Opettajatuutoreilla ja myös opiskelijatuutoreilla on erityinen vastuu ja rooli opintojen käynnistäjänä, kannustajana ja vauhdittajana. Tuutoritoiminnan seurauksena opiskelija kokee joko saavansa tuen ja olevansa tervetullut yliopistomme yhteisöön tai tuntee jäävänsä yksin, oman onnensa tai akateemisen heitteillejätön nojaan.
 
Opintojen sujuvuutta selvittäneet tutkimukset osoittavat, että ensimmäisen opintovuoden oppimistulokset ennakoivat opintoprosessin menestyksellisyyttä myöhempinäkin vuosina. Siksi opintojen käynnistymisen tukeminen on erityisen merkityksellistä. Silti opettajatuutoria tarvitaan myös kandidaatti- ja maisteriopintojen vaiheessa: varttuneen opiskelijan eteen tulee valintatilanteita, solmukohtia ja kysymyksiä, joihin vastaaminen selkiinnyttää opiskelijan opintopolkua, saa välttymään virhevalinnoilta tai estää opintojen pitkittymisen.

Jokaisen yliopistossa opetustyötä tekevän professorin, lehtorin ja opettajan tulee panostaa opetustyöhön. Miksi? Miksi nähdä vaivaa opetuksen ja ohjauksen eteen, kun on niin paljon muutakin tärkeää tekemistä? Opetus ja ohjaus ansaitsevat erityisen aseman ainakin seuraavista syistä:

1) Vastuu opiskelijoista

Yliopisto-opettajan vastuuta siitä, että jokainen omaan koulutusohjelmaan valittu opiskelija saa tietoa, tukea ja ohjausta opintojensa etenemisestä, tavoitteista ja sisällöistä, ei voi siirtää muille. Valintaoppaissa opiskelijoille annettuihin lupauksiin ja odotuksiin täytyy vastata niin, että jokainen opiskelija tuntee olevansa tervetullut omaan koulutusohjelmaansa ja vakuuttuu opintojen alusta saakka tehneensä arvokkaan valinnan tullessaan Lapin yliopistoon. Tuutoroinnissa on kyse inhimillisestäkin vastuusta. Jukka Sankala kirjoittaa Opiskelijan laatukirjassa myös opiskelijan vastuusta. Asko Karjalainen taas puhuu akateemisesta vastuusta, jonka vastakohta on välinpitämättömyys opetuksen perillemenosta tai piittaamattomuus opiskelijoiden ymmärryksestä: ”tieteestä ei saa tulla näennäistietämisen tyhjä tynnyri, jota kapulakieliset tutkijakovikset kilvan kolistelevat”.

2) Sitoutuminen yliopistolle annettuun tehtävään ja rahoituksen turvaamiseen

Yliopiston henkilökunnan tulee sitoutua sellaisiin toimintoihin, jotka määrittävät julkisin varoin saadut taloudelliset toimintaedellytyksemme. Tämä tarkoittaa, että keskitymme tekemään sitä työtä, josta meille maksetaan palkka. Koulutus on suurin perusrahoituksemme lähde: yliopistomme taloudellinen toimintakyky riippuu tutkimustoiminnan ohella erityisesti suoritettujen tutkintojen määrästä, opintopistekertymistä sekä opintojen läpäisevyydestä. Yliopiston tuloksellisuuden yhtenä uutena indikaattorina sekä rahoitusperustana tulee olemaan 55 opintopistettä lukuvuosittain suorittaneiden opiskelijoiden osuus. Tämän tavoitteen saavuttaminen vaatii huomattavaa aktiivisuutta sekä opetushenkilökunnalta että opiskelijoilta – ihan vain olemassaolomme turvaamiseksi.

3) Palkitsevuus

Kauaskantoisinta ja palkitsevinta opetus- ja ohjaustyössä on saada opiskelijat kiinnostumaan, tarttumaan oman tieteenalan kysymyksiin sekä lopulta innostumaan työhön tieteen jatkuvuuden ja edistymisen hyväksi. Kun opettaja/ohjaaja tukee ja vahvistaa opiskelijan oppimista, luottaa hänen kehittymiseensä ja taitoihinsa, hän saa opiskelijan motivoitumaan, edistymään ja ehkä venymään huippusaavutuksiin, joihin hän ei olisi yltänyt ilman yliopisto-opettajan kannustusta ja taitavaa, myönteistä palautetta. Opetus- ja ohjaustyöhön panostava ohjaaja pääsee iloitsemaan opiskelijoiden menestyksestä. Opiskelija voi opettajan tuella alkaa luottaa itseensä ja kykyihinsä yhä enemmän sekä opiskella yhä aktiivisemmin ja laadukkaammin tuloksin. Hyvät oppimis- ja opetustulokset vaativat työtä, mutta edistävät sekä opettajan että opiskelijan hyvinvointia.

4) Malli ja suunnannäyttäjä

Yliopisto-opettaja voi olla opiskelijalle korvaamaton tai ensiarvoinen malli, esimerkki ja tiennäyttäjä. Hän voi oman opetus- ja ohjaustyönsä myötä osoittaa opiskelijalle tämän elämän keskeisen suunnan, rohkaista löytämään omat tavoitteensa niin opiskelulle kuin elämälle.

5) Rohkaisun voima

Yliopisto-opettaja/ohjaaja voi pienilläkin eleillä auttaa opiskelijaa suuriin tuloksiin. Muutama rohkaisun sana voi riittää, toteaa Asko Karjalainen kirjasessaan ”Pieni tutoropas yliopisto-opettajille”, tai pieni tarina omasta kokemuksesta ottaen opiskelijat mukaan tieteen maailmaan. Tärkeää on oppia palvelun filosofia. Kun oppii löytämään itsestään vilpittömän toisen auttamisen halun, tulee itse oppineeksi uusia läksyjä elämästä ja ihmissuhteista. Kyky rohkaista toista voi muodostua peiliksi, joka vahvistaa myös itseä, ja auttaa nauttimaan kyvystä ohjata, opastaa ja opettaa.

6) Arvokas akateemisen työn osa

Hyvä ohjaus ja opetus ovat keskeinen ja arvokas osa akateemisen työn kokonaisuutta. Kuten tutkimusosaamista, myös opetus- ja ohjausosaamista voidaan yliopistoyhteisössä oppia, kehittää ja jakaa kollegiaalisesti.

Helsingin yliopistossa on perustettu tänä keväänä Opettajien akatemia (Academia Magistrorum). Sen jäseniksi valitaan sellaisia yliopistolaisia, joiden ominaisuudet vastaavat hyvän yliopisto-opettajan piirteitä: he ovat oman alansa vahvoja asiantuntijoita, he ovat kiinnostuneita opiskelijoidensa oppimisesta ja osaavat tukea sitä sekä he kehittävät omaa opetusosaamistaan monipuolisesti ja aktiivisesti akateemisessa yhteisössään.

Hyviä ohjaus- ja opetuskokemuksia sekä -käytänteitä Lapin yliopistossa on jo runsaasti, ja niitä voimme kartuttaa. Opiskelijoista välittäminen on yliopiston elinehto.

Kaarina Määttä
Vararehtori