15.3.13

Haamukirjoittajan kiehtova elämä

”Työskentelen verkossa toimivassa yrityksessä, joka ansaitsee kymmeniä tuhansia dollareita kuukaudessa tehtailemalla esseitä huijaaville opiskelijoille.” Näin kertoo yhdysvaltalainen haamukirjoittaja työstään esseiden, maisterin- ja tohtorintutkinnon opinnäytteiden kirjoittajana, verkkokurssien suorittajana ja hakemusten laatijana – mikäli uskomme Valittuja paloja (tammikuu 2013, 110–117). Ja miksi emme uskoisi.

Kirjoittajalle yliopisto oli tuottanut pettymyksen. Se oli osoittautunut paikaksi, jossa ”raadettiin arvosanojen eteen, jossa kilpailu jätti henkilökohtaisen kasvun varjoonsa ja jossa oppimisen kannustimena toimi lähinnä epäonnistumisen uhka”. Opiskelu ei mennyt kuitenkaan hukkaan, koska nuorukainen oli ehtinyt omaksua yliopistokapitalismin edellyttämät taidot kuten yritteliäisyyden, verkottumisen ja itsensä brändäämisen, eli kyvyn uskotella itselleen ja muille hallitsevansa lukuisia eri tieteenaloja ja paisutella surutta cv:tään. Lisäksi hän hallitsi kirjoittamisen, tuon uhkaavasti hapertuvan kansalaistaidon. Niinpä hän tuotteisti taitonsa ja perusti yrityksen, joka vuodesta 2004 on työllistänyt 50 henkilöä.

Haamukirjoittaja kertoo laatineensa eritasoisia opinnäytteitä kymmeniltä tieteenaloilta kognitiivisesta psykologiasta ja arkkitehtuurista etiikkaan ja teologiaan. Hän on kirjoittanut esimerkiksi lainopillisia kirjelmiä, sotastrategisia arvioita ja rehellisyyttä akateemisessa maailmassa käsitteleviä tekstejä. Tulevat papit herättävät sympatiaa naiiviudellaan: asiakkaat pyytävät tehtävänannossaan tuomitsemaan ajan moraalittomuutta kuten abortteja, mutta tehtävän ostaminen ei tuota tunnontuskia. Oman tiedekuntani kannalta ikävältä kuulostaa kirjoittajan arvio, että kasvatusala on huijaamisessa pahin: ”Tulevaisuuden kasvattajat, tiedän keitä olette.”  Vihjanneeko kansankynttilöiden moraalin heikentyneen?

Yhdysvaltalaisessa yliopistomaailmassa siis kukoistavat luovuus ja innovatiivisuus tehokkuuteen ja tuotannon kasvuun yhdistettynä, ja teknologia helpottaa elämää. Haamukirjoittaja ei ole kertaakaan tarvinnut kirjastoa tuotantonsa tueksi: opinnäytteen valmis kaava ja valikoima ”tieteellisiä virkkeitä” täytetään Scholar Googlesta löydetyillä tekstinpätkillä. Ja täydestä menee. Sekaan on toki ripoteltava kirjoitusvirheitä ja kömpelyyksiä uskottavuuden säilyttämiseksi. Työn aitoutta ei ole epäilty kertaakaan. Rosvot ovat aina askeleen poliisia edellä: plagiointiohjelmat eivät vielä tunnista kirjoittajan henkilöllisyyttä.

Näiden hiljaisten sankarityöläisten avulla tuotannon maksimointi onnistuu ja kaikki hyötyvät, win-win. Ja onhan suurissa huijauksissa ollut aina jotain esteettisesti ja älyllisesti kiehtovaa.

Laatua vaatii toki opiskelijakin: ”lopuksi mitä luulet tämän työn taso? paljonkohan voi saada numerona?”

Päivi Naskali
dekaani, professori
Kasvatustieteiden tiedekunta