16.12.13

Onnellisen opiskelijan tarina: 55 opintopistettä ja kaikki

Olipa kerran opiskelija, joka ylioppilaaksi tulonsa jälkeen toivoi pääsevänsä opiskelemaan yliopistoon. Hän luki pääsykokeisiin, vaikka kokikin pääsykoekirjat melko vaikeina. Valintakoe tuntui vaativalta ja hän jännitti sen tulosta. Sitten eräänä kesäpäivänä hän sai postitse ikimuistoisen onnittelu- ja tervetulokirjeen: hänet oli hyväksytty opiskelijaksi.

Hän aloitti opinnot ja halusi suorittaa vähintään 55 opintopistettä vuodessa.
Niinpä hän huomasi monien asioiden helpottavan hänen opiskeluaan ja hän opiskeli, kävi luennoilla ja tenteissä,  luki tentteihin ja  teki esseetehtäviä. Opintopisteitä karttui samalla kun oma ymmärrys ja akateeminen asiantuntemus  vahvistui. Myös opiskelijatoverit sekä tiedekunnan opettaja- ja muu henkilökunta tulivat tutuiksi. Yliopistoon oli mukava mennä.

Häntä ilahdutti opiskelussa erityisesti seuraavat asiat:


1.    OPETUKSEN JÄRJESTELYT

Hänelle turvautui sujuva ja täysipainoinen opiskeluprosessi vuosittain. Pakolliset opinnot eivät menneet päällekkäin, vaan limittyivät tai seurasivat toisiaan. Joitakin luentosarjoja saattoi seurata myös kotona omalta tietokonepäätteeltä itselle sopivaan aikaan silloin, kun osallistuminen luennoille ei ollut mahdollista.

Opetustarjonta jakaantui tasaisesti eri lukukausille, kuukausille ja viikonpäiville, ja tekemistä ja opiskeltavaa riitti aamusta iltaan. Samoin tenttimahdollisuuksia oli riittävästä ja tenttiakvaarion käyttö tuntui erityisen mukavalta silloin, kun tenttiin luettavaa kirjallisuutta oli ollut vaikea saada ja kun siihen lopulta oli kirjastojonotuksen jälkeen saanut mahdollisuuden perehtyä.

Hän myös iloitsi siitä, että opintojaksoissa oli vaihtoehtoisia suoritustapoja. Joskus oli hyvä osoittaa omaa oppimista esseetehtävien avulla, joskus taas perinteinen tentti tuntui sopivalta.


2.    OPETUSSUUNNITELMA

Opetussuunnitelmassa oli helppo seurata opintojaksojen toisiaan seuraavia vaiheita. Annettu opintojen mallipolku antoi myös selkeyttä siihen, missä järjestyksessä opinnot kannattaisi tehdä.

Opettajatuutorin kanssa käydyt keskustelut olivat niinikään avuksi, ja aina aika ajoin saattoi pysähtyä miettimään, miten opiskelu on edennyt. Jos jokin opintojakso tuntui liian vaativalta tai epäselvältä tai opiskelun tielle tuli muita esteitä, solmukohtia tai hidasteita, opettajatuutorin puoleen oli helppo kääntyä. Myös muu opetus-, tutkimus-  ja hallintoväki tiedekunnassa oli valmis auliisti auttamaan ongelmatilanteissa.

Osa opintojaksoista osoittautui hyvin työläiksi, mutta myös niistä saatu opintopistemäärä oli suuri. Kaiken kaikkiaan opinnoista saadut opintopisteet vastasivat niiden vaadittua työmäärää.


3.    OHJAUS JA KONTAKTIOPETUS

Ilahduttavaa opintojen etenemisessä oli opettajilta saatu palautetieto. Helpoiten se oli saatavissa tenttiakvaariossa suoritetusta tentistä: professori tai lehtori antoi arvosanan lisäksi myös perusteita siitä, mikä vastauksessani onnistui, mihin olisi pitänyt kiinnittää enemmän huomiota ja miten opintojen laatutasoa saattoi edistää jatkossa. Myös web-oodilla saatu vastapalaute opettajalta antoi vaikutelman siitä, että palautteella on merkitystä puolin ja toisin.

Merkityksellistä opintomotivaation säilymiseksi oli myös se, että opiskelija sai tiedon tentin tai esseen tuloksista nopeasti, ja hän pääsi ripeästi jatkamaan. Yliopisto olikin erottautunut muista yliopistoista saatuaan erityismaininnan siitä, että se takasi opiskelijoille viivyttelemättömän palautteen opintosuorituksista.

Jos ei aina kasvokkainen tapaaminen järjestynytkään haluttuun aikaan, opettajan ripeä vastaaminen yhteydenottopyyntöön sähköpostitse antoi opiskelijalle varmuutta siitä, että häntä arvostetaan, hänestä välitetään ja hänen opintojensa etenemistä tuetaan ja siitä ollaan kiinnostuneita. Kasvokkaisia keskustelu- ja vuorovaikutustilanteita sovittiin säännöllisesti.

Kahdenkeskiset keskustelut opetus- ja tutkimushenkilökunnan kanssa olivat innostavia. Kandidaatin/notaaritutkielmaa sekä pro gradu-tutkielmaa laatiessaan ohjaajan kanssa käydyt kahdenkeskiset ohjauspalaverit sekä tutkielmaseminaarin keskustelut antoivat näkökulmia, opastusta, varmuutta oikeista suuntaviivoista sekä kannustusta. Aika ajoin opiskelija hämmästelikin sitä, kuinka hyvin ohjaaja paneutui hänen keskeneräisiin ja monia puutteitakin sisältäneeseen työhönsä niin, että hän pääsi etenemään hyvillä mielin. Opiskelija tunsi monesti kiitollisuutta saamastaan ohjauksesta tietäessään, että ohjaajalla oli paljon muuta opetus-, tutkimus- ja hallintotyötä. Opiskelija ajatteli, että hän tulee aina muistamaan saamansa arvostavan kohtelun sekä ohjaustuen. Hän päätti myös tehdä omalta osaltaan parhaansa viedäkseen myönteistä viestiä yliopistosta eteenpäin niin työnantajalleen kuin yliopiston alumnina uusille tuleville opiskelijoille.


4.    OPISKELUYHTEISÖ JA YHTEISÖLLISYYS

Opiskelija muistaa varsinkin ensimmäiset päivänsä uutena opiskelijana yliopistolla. Mieli oli onnellisen odottava ja jännittynyt: mitä kaikkea yliopisto-opiskelu tarkoittaa ja vaatii? Epätietoisuus ja jännitys kuitenkin hälvenivät nopeasti, koska alkuorientointiin oli kiinnitetty paljon huomiota. Sekä opintohallinnon väki että oman tiedekunnan oppiaineen professori- ja opettajakunta ottivat hänet hyvin vastaan. Opiskelija- ja opettajatuutorit vastasivat myös lukuisiin kysymyksiin, ja opiskelija sai huomata, kuinka monet asiat yhdistivät heitä kaikkia opintonsa aloittaneita. Yhdessäolo ja tutustuminen uusiin opiskelijatovereihin auttoi myös totuttelemaan uuteen paikkakuntaan, jonne oli pitkä matka kotoa.

Ensimmäiset luennot veivät mukanaan ja opiskelija koki, että hän oli tehnyt oikean valinnan päätyessään opiskelemaan juuri tätä oppiainetta juuri tässä yliopistossa. Tenttikirjojen lukeminen sujui sitten aikanaan sekin, kun arvostettujen professorien peruskurssit avasivat oman tieteenalan erityiskysymyksiä. Tosin opiskelutoverien kanssa tehty yhteistyö ja kanssakäyminen niin opintojen kuin vapaa-ajan merkeissä jäi myös mieleenpainuvaksi. Yhdessäolon ja yhteisten harrastusten johdosta myös opiskelupaikkakuntakin tuntui viihtyisältä.

Vielä nytkin opiskelija muistelee kaiholla ikimuistoisia ja mutkattomasti edenneitä opiskeluvuosiaan. Hän valmistui reilussa neljässä vuodessa, koska opiskeli myös kesälukukaudet. Niihinkin yliopisto tarjosi hänelle hyvät mahdollisuudet, ja erityisesti kirjasto ja tenttiakvaario olivat ahkerassa käytössä juuri kesäaikaan.

Sen pituinen se.

Kaarina Määttä
Vararehtori