19.11.15

Mihin me digiloikkaamme?

Lapin yliopiston strategian 2025 toimeenpanosuunnitelmassa koulutuksen laatutavoitteena on mm. pedagogisesti korkealaatuinen opetus, jonka toteutuksessa käytetään monimuotoisia opetusmenetelmiä ja opetusjärjestelyjä.  Opetussuunnitelmat ja opetus vastaavat tulevaisuuden työelämän tarpeita. Vastaavat ajatukset hieman eri tavoilla muotoiltuina löytyvät myös perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen perusprinsiippeinä.

Yhteiskunta digitalisoituu ja digitalisaatio on monella tavalla mukana myös hallituksen kärkihankkeissa. Pitäisi siis digiloikata, niin perus- kuin korkeakouluopetuksessakin. Mutta mihin suuntaan? Ja mitä tuolla loikalla haetaan tai on saavutettavissa?

Koska toimimme oman historiamme ja oppimiemme käytänteiden jatkumossa, tahdomme nähdä digitalisoinninkin jonakin sellaisena, joka on samaa kuin ennenkin, mutta hieman uudessa ilmiasussa. Kärjistetysti sanoen sähkökirjoituskoneessa on nyt näyttö ja tekstin voi lähettää faksin tilalta bittimuodossa kaverille.

Digitaalisuus on nähdäkseni paljon muutakin kuin vain nopeutta, visuaalisuutta ja tiedon parempaa saatavuutta - ja tsättäilyä. Nykyiset ohjelmistot, appsit ja verkot ovat sellaisia, että ne ominaisuuksiensa myötä muuttavat myös työskentelykäytänteitä, jos niiden antaa muuttua.  Digitaalisuus voin olla parhaimmillaan yhteistoiminnallisuutta, dialogisuutta, jakamista ja sitä tiedon saatavuutta kaikille.

Jos emme halua muuttaa yhteistyön, työskentelyn, oppimisen ja opettamisen käytänteitämme, niin digitaalisuus näyttäytyy ikään kuin sähköisen oppikirjatekstin lukemisena ja "työkirjan tehtävien" tekemisenä. Laitamme oppilaille ja opiskelijoille verkkokurssin materiaalin verkko-oppimisympäristöön ja "prosessoinnin" välineiksi muutamia tehtäväkysymyksiä vastattavaksi. Uusi väline, entinen pedagogiikka…

Digitaalisuus mahdollistaa pedagogisessa ajattelussa siirtymisen minä-se -suhteesta ("minä opetan, sinä opit") minä-sinä -suhteeseen, jossa asiaa prosessoidaan yhdessä vuorovaikutussuhteissa ja opettajan toimiessa ohjaavassa roolissa. Opittu rakentuu ikään kuin wikipedia -periaatteella. Moninäkökulmaisesti, tutkivalla otteella ja yhteistoiminnallisesti.

Yhteistoiminnalliseen ja jakamisen kulttuuriin perustuvaan pedagogiikkaan ja työtapoihin  ei siirrytä useinkaan sormia napsauttamalla ja strategian velvoittamina. Siirtyminen edellyttää johtamista, kokeiluja sekä omien ajattelu- ja työskentelytottumusten pohdintaa. Jos pedagogisen yhteisön henkilökunnan keskinäiset työskentelytavat muuttuvat - ja tässä tapauksessa myös digitalisoituvat - on sillä siirtovaikutusta myös pedagogiseen toimintaan. "Älkää tehkö niin kuin minä sanon vaan niin kuin minäkin teen…"

Heikki Ervast
rehtori
Lapin yliopiston harjoittelukoulu

22.9.15

LUC-Finna, uusi yhden luukun hakupalvelu

Erilaisten tietojärjestelmien käyttöönoton valmistelu on leimannut viime aikoina Lapin korkeakoulukirjaston arkea. Näistä uusin tulokas on LUC-Finna, yhden luukun hakupalvelu, joka mahdollistaa sekä painetun että verkkoaineiston haun, https://luc.finna.fi/


LUC-Finna -hakupalvelu käyttää samanaikaisesti erilaisia lähteitä, mm. kirjastojärjestelmä Juolukkaa ja verkkoaineistojen Nelli-portaalia. Kirjaston asiakas voi LUC-Finnan avulla lisäksi uusia lainansa ja varata aineistoja, myös Varastokirjaston aineistoja. Verkkoaineistoja voi hakea myös kirjaston Tiedonhakijalle-sivustoilta, libguides.ulapland.fi

LUC-Finna on osa laajempaa kansallista Finnaa, josta rakentuu vähitellen kansallinen käyttöliittymä kaikkien suomalaisten kirjastojen, museoiden ja arkistojen aineistoihin, https://www.finna.fi/

Finna puolestaan on osa opetus- ja kulttuuriministeriön Kansallinen digitaalinen kirjasto -hanketta (KDK), jonka tarkoituksena on lisätä kirjastojen, arkistojen ja museoiden digitaalisten aineistojen ja kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnassa. Hankkeessa kehitetään palveluja ja toimintamalleja, joiden avulla voidaan luoda, hallita ja säilyttää kulttuuriperintöä. Lisäksi järjestelmien ja tietojen yhteensopivuutta vahvistetaan sekä seurataan digitalisoitumisen aiheuttamia muutoksia yhteiskunnassa ja niiden merkitystä muistiorganisaatioille.

Kansalliskirjasto vastaa Finnan kehittämisestä ja ylläpidosta, mutta palvelua kehitetään yhdessä. Esimerkiksi pilottikirjastona yhdessä Kansalliskirjaston kanssa etsimme sopivaa kirjautumisratkaisua yhteiskirjastoille eli kirjastoille, jotka ovat usean taustaorganisaation yhteisiä. Koska verkkoaineistot hankitaan lisenssisopimusten mukaisesti kullekin juridiselle organisaatiolle erikseen, myös LUC-Finnan kirjautuminen tulee olla erillinen molemmille organisaatioille. Siispä meillä on korkeakoulukirjaston LUC-Finnasta kolme näkymää: Lapin korkeakoulukirjaston yhteinen näkymä sekä erikseen näkymät yliopistolle ja ammattikorkeakoululle. Jotta opiskelija tai muu auktorisoitu käyttäjä tunnistaisi olevansa oikeilla sivuilla, on ulkoasu ja rakenne suunniteltu oman oppilaitoksen graafisen ohjeistuksen mukaan. Yhteiskirjastoissa tehdäänkin työtä yhteisen näkymän ja verkkoaineistojen ylläpidon vuoksi enemmän kuin muissa kirjastoissa.

Juolukka ja Nelli ovat LUC-Finnan taustajärjestelmiä ja niitäkin voi siis edelleen käyttää.

Susanna Parikka
Lapin korkeakoulukirjaston johtaja

17.9.15

Mistä on hyvät maisterit tehty?

Laakerinlehdistä valmistettu maisteriseppele on ikivanha tunnustus maistereille. Sen juuret ulottuvat antiikin Kreikkaan, jolloin laakeriseppeleitä annettiin palkkioksi menestyneille sankareille, runoilijoille ja suurten kilpailujen voittajille. Maisteripromootio jatkaa tätä perinnettä edelleen. Suojelijana on Apollon, kreikkalainen laulun, runouden ja valon jumala, jolla oli laakeriseppele päässään (sen jälkeen kun hänen rakastettunsa Dafnen isä muutti tyttärensä laakeripuuksi, koska ei hyväksynyt Apolloa kosijana). Laakeripuusta tuli rauhan ja kuolemattomuuden vertauskuva. Promootiossa maistereiden kantamana laakeriseppele symboloi tietoa, oppineisuutta ja vapaita taiteita. Se on osoitus merkittävästä saavutuksesta.

Mitä maisterintutkinnon suorittaminen vaatii opiskelijalta? Kokoan yhteen tekijöitä, joita alumnit pitivät oman maisterintutkintonsa edellytyksinä puhuessaan maisteripajassa 17.9.2015.

 Hyvät maisterit on tehty
  • päätöksestä aloittaa opinnot ja tarttua toimeen: käärin hihat ja ryhdyn työhön. 
  • itseluottamuksesta ja itsearvostuksesta: minä selviän ja osaan (ja jos epäilyttää, selvitän mistä kiikastaa). 
  • rohkeudesta: astun uuteen maailmaan myönteisellä ja avoimella uteliaisuudella. 
  • arvostuksesta: minulle on suotu oikeus opiskella maisteriksi. 
  • innostuksesta: voin saada aikaiseksi jotain uutta ja merkityksellistä. 
  • kärsivällisyydestä: siedän sen, että joskus opinnot sujuvat helposti, joskus takkuavat, eikä maisterintutkintoa saa vaivatta. 
  • epävarmuuden ja kritiikin sietämisestä: epätietoisuus ja pettymyksetkin kuuluvat opintopolkuuni, joka tähtää merkittävään saavutukseen. Kykyä iloita onnistumisista on tietoisesti harjoiteltava, samoin vastoinkäymisten voittamista. 
  • ylisuurten odotusten normalisoinnista: maisterintutkinto on luonnollinen jatkumo kandidaatintutkinnolle eikä sen mittavuutta tarvitse paisutella. 
  • lukemisen ja kirjoittamisen taidoista: osaamispääomani karttuu ja syvenee opiskeluni edetessä, samoin oppimiskyky ja opiskelutaidot – vaihe vaiheelta, opintojaksolta toiselle siirtyessäni saadun ohjauksen ja palautteen sekä itsearvioinnin avulla. 
  • hyvästä aikataulutuksesta: osaan asettaa opinnoilleni tavoitteet sekä sen mukaisen aikataulun liikaa hoppuilematta tai turhaa hidastelematta. 
  • omasta hyvinvoinnistani huolehtimisesta: elämässäni on harrastuksia sekä rentouttavaa vapaa-aikaa opiskeluani tukemassa. 
  • hyvien ihmissuhteiden vaalimisesta: järjestän aikaa myös perheelle ja ystäville. 

Näistä tekijöistä voisi muodostua maisterinseppele Paula Niemelän kuvittamalla tavalla:


Kaarina Määttä
Opetuksesta vastaava vararehtori

23.1.15

Kohti opiskelijakeskeistä yliopistoa

Lapin yliopisto voi tarjota opiskelijoille oppimisympäristön, jota leimaa opiskelijakeskeinen joustava yksilöllisyys ja välittävä ohjaus. Tämä on tavoite, johon opiskelijoiden vuoden 2014 aikana antamat palautteet tähtäävät.

Opiskelijakeskeinen yksilöllisyys ilmenee yliopiston opiskelu- ja opetusilmapiirinä, jota ilmentää myönteinen ja inhimillinen välittämisen kulttuuri.  Se näkyy keskinäisenä arvostuksena, ajan antamisena ja oppimista/opetusta kattavasti läpäisevänä auttamis- ja tukemisotteena. Yliopiston henkilökunnan ja opiskelijoiden välinen vuorovaikutus on välitöntä.

Joustavaan yksilöllisyyteen pyrkivässä yliopistossa painottavat seuraavat toiminnat
  • jokainen opiskelija saa yksilöllistä ja koko opintopolun ajan pysyvää ohjausta opintojen suunnittelun, valintavaihtoehtoihin ja solmukohtiin,  ohjausta kandidaatin- ja pro gradu-tutkielmien laadintaan sekä muihin opinnäytetöihin, ohjausta tenttikäytäntöihin ja esseiden laadintaan, ohjausta työelämätaitoihin ja uraohjausta
  • jokaisen opiskelijan henkilökohtainen tilanne otetaan huomioon ja opintojen kulku sekä eteneminen räätälöidään yksilöllisesti
  • jokainen opettaja antaa yksilöllistä ja kannustavaa palautetta jokaiselle opiskelijalle hänen oppimisensa vahvistumiseksi

Välittävän ohjauksen yliopistossa jokaisen opiskelijan opintojen sujuva eteneminen on ensiarvoista.  Kukaan opettaja tai muuhun henkilökuntaan kuuluva ei laiminlyö tai vähättele opiskelijoiden tarvitseman henkilökohtaisen tuen, valmennuksen, välittämisen ja arvostuksen merkitystä.


Opiskelijakeskeinen yliopisto

Opiskelijakeskeisessä yliopistossa opiskelijat kohtaavat opettajat valmentajina, jotka ovat aktiivisesti läsnä ja tavoitettavissa, antamassa palautetta, ohjeita, suuntaviivoja sekä pohtimassa opiskelijan opiskelu- ja elämäntilannetta, miettimässä vaihtoehtoja. 

Kun jokainen opiskelija kokee olevansa arvostettu ja oppimiskykyinen yliopistoyhteisön jäsen, se peilautuu myös yliopiston opettajien ja muun henkilökunnan hyvinvointiin ja tyytyväisyyteen. Vuorovaikutuksessa ihmiset ovat toinen toisilleen peili. Myönteinen välittävä suhtautuminen edistää koko yliopistoyhteisön jäsenten onnistumista, onnellisuutta ja menestymistä.

Opiskelijalle henkilökohtaisesti annettu valmennus, ohjaus, tuki, arvostus ja välittäminen ovat sellaista luksusta, jota pieni Lapin yliopisto voi tarjota yhteisen tahdon ja toiminnan tuloksena.

Kaarina Määttä
Vararehtori