19.11.15

Mihin me digiloikkaamme?

Lapin yliopiston strategian 2025 toimeenpanosuunnitelmassa koulutuksen laatutavoitteena on mm. pedagogisesti korkealaatuinen opetus, jonka toteutuksessa käytetään monimuotoisia opetusmenetelmiä ja opetusjärjestelyjä.  Opetussuunnitelmat ja opetus vastaavat tulevaisuuden työelämän tarpeita. Vastaavat ajatukset hieman eri tavoilla muotoiltuina löytyvät myös perusopetuksen opetussuunnitelmauudistuksen perusprinsiippeinä.

Yhteiskunta digitalisoituu ja digitalisaatio on monella tavalla mukana myös hallituksen kärkihankkeissa. Pitäisi siis digiloikata, niin perus- kuin korkeakouluopetuksessakin. Mutta mihin suuntaan? Ja mitä tuolla loikalla haetaan tai on saavutettavissa?

Koska toimimme oman historiamme ja oppimiemme käytänteiden jatkumossa, tahdomme nähdä digitalisoinninkin jonakin sellaisena, joka on samaa kuin ennenkin, mutta hieman uudessa ilmiasussa. Kärjistetysti sanoen sähkökirjoituskoneessa on nyt näyttö ja tekstin voi lähettää faksin tilalta bittimuodossa kaverille.

Digitaalisuus on nähdäkseni paljon muutakin kuin vain nopeutta, visuaalisuutta ja tiedon parempaa saatavuutta - ja tsättäilyä. Nykyiset ohjelmistot, appsit ja verkot ovat sellaisia, että ne ominaisuuksiensa myötä muuttavat myös työskentelykäytänteitä, jos niiden antaa muuttua.  Digitaalisuus voin olla parhaimmillaan yhteistoiminnallisuutta, dialogisuutta, jakamista ja sitä tiedon saatavuutta kaikille.

Jos emme halua muuttaa yhteistyön, työskentelyn, oppimisen ja opettamisen käytänteitämme, niin digitaalisuus näyttäytyy ikään kuin sähköisen oppikirjatekstin lukemisena ja "työkirjan tehtävien" tekemisenä. Laitamme oppilaille ja opiskelijoille verkkokurssin materiaalin verkko-oppimisympäristöön ja "prosessoinnin" välineiksi muutamia tehtäväkysymyksiä vastattavaksi. Uusi väline, entinen pedagogiikka…

Digitaalisuus mahdollistaa pedagogisessa ajattelussa siirtymisen minä-se -suhteesta ("minä opetan, sinä opit") minä-sinä -suhteeseen, jossa asiaa prosessoidaan yhdessä vuorovaikutussuhteissa ja opettajan toimiessa ohjaavassa roolissa. Opittu rakentuu ikään kuin wikipedia -periaatteella. Moninäkökulmaisesti, tutkivalla otteella ja yhteistoiminnallisesti.

Yhteistoiminnalliseen ja jakamisen kulttuuriin perustuvaan pedagogiikkaan ja työtapoihin  ei siirrytä useinkaan sormia napsauttamalla ja strategian velvoittamina. Siirtyminen edellyttää johtamista, kokeiluja sekä omien ajattelu- ja työskentelytottumusten pohdintaa. Jos pedagogisen yhteisön henkilökunnan keskinäiset työskentelytavat muuttuvat - ja tässä tapauksessa myös digitalisoituvat - on sillä siirtovaikutusta myös pedagogiseen toimintaan. "Älkää tehkö niin kuin minä sanon vaan niin kuin minäkin teen…"

Heikki Ervast
rehtori
Lapin yliopiston harjoittelukoulu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti