8.12.16

Rakennerahastoilla kehittämään?

Kollega heitti keväällä pallon, josta otin hetkeäkään epäröimättä kopin: lupasin lähteä toteuttamaan meidän oman yliopiston henkilöstökoulutusta, joka perehdyttäisi rakennerahastojen mahdollisuuksiin ja hankehallinnon kiemuroihin. Minulla on rakennerahastohankkeisiin jo melko pitkä, hyvä viha-rakkaussuhde. Olen ehtinyt kirjoittaa välirapsoja, laskea henkilötyöpäiviä, kerätä osallistujatietoja, tuskailla laskennallisten kanssa ja seurata Euran kaatuilemista jo kolmella ohjelmakaudella (no, korjaan sen verran, että Eura ei tainnut sillä ensimmäiselläni olla vielä käytössä). Viha-rakkaussuhde siksi, että vaikka byrokratia välillä tuskastuttaakin, ovat rakennerahastohankkeet kuitenkin sekä suunnittelun että toteuttamisen kannalta hyvin loogisia ja selkeitä – ja sekös tällaista järjestelmällistä humanistia ilostuttaa.



Olen hankesuunnittelijana ja -valmistelijana varmaan melko johdonmukainen ja konkretiaan pyrkivä, veikkaisin, että näin minua voisi joku kanssatyöskentelijä luonnehtia. Pidän siitä, että tavoitteet, toimenpiteet ja tulokset ovat linjassa, toteutuvat yhtenä jatkumona etukäteen mietityn aikataulun mukaan. Rakastan logframeja, visuaalisia esityksiä, ajatuskarttoja, prosessikaavioita ja aikajanoja, ne auttavat kummasti hahmottamaan, mitä pitää missäkin vaiheessa tehdä ja millaiset ajalliset ja rahalliset paukut homma vaatii. Yritän olla järjestelmällinen myös hanketta toteuttaessani, pohdin koko ajan, mitä hankkeesta pitää arkistoida, mitä pitää olla maksarin liitteeksi, mitä tietoja tarvitsen väli- ja seurantaraportteihin ja mitä tietoja pitää kerätä keneltäkin kohderyhmän edustajalta. Pyrin laittamaan tarvittavat laput välittömästi talteen joko mappiin tai koneelle. Näillä eväillä, tästä kokemuspohjasta ponnistaen, lähdin koulutusta toteuttamaan.

Käyttäjäkokemusta koulutuksesta koetin tiedustella nopeasti työhuoneessamme sermin taakse huudellen. Vastaus oli, että hyvä juttu, että puhutaan kokemuksesta ja konkreettisesti, kerrotaan faktat ja käydään keskustelua. Jos minun pitäisi tiivistää neljän iltapäivän koulutus jonkinmoiseksi hissipuheeksi, sanoisin, että koulutuksessa otettiin rakennerahastohankemaailma haltuun tehokkaasti ideasta arkistointiin, eli perehdyttiin koko hankkeen elinkaareen LAY-kontekstissa. Yhdenlaisena piilo-opetussuunnitelmanani oli tuoda rakennerahastoja esille yhtenä rahoitusmahdollisuutena muiden (melko kilpailtujenkin) rahoitusten rinnalle; byrokratia- ja aikavaraspeikot voi lukita kyllä nykyään ihan reilusti komeroon, koska uudet, vähemmän tositteita ja erittelyjä vaativat kustannusmallit sekä todella osaavat hankesihteerimme helppaavat projektipäällikön työtä kovasti.  Lähde rohkeasti liikkeelle Rakennerahasto-ohjelmasta, ala istuttaa ideaasi sopivaan toimintalinjaan sekä erityistavoitteeseen ja muotoile ideasta konkreettinen hankesuunnitelma – rakennerahastojen kanssa pärjää kyllä!

PS. Syksylle on suunnitteilla uusien projektitoimijoiden koulutus, pidä intraa silmällä, jos yhtäkkiä kevään kuluessa huomaatkin työskenteleväsi projektissa!

Niina Alapuranen
koulutuspäällikkö
Koulutus- ja kehittämispalvelut



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti